Mitä on aivotreeni?

06.04.2016 15:081 vuosi sitten

Mitä on aivotreeni?

Vähän liikkuvaa ihmistä kutsutaan sohvaperunaksi. Aivoja sen sijaan on vaikea olla käyttämättä, vaikkei niitä varsinaisesti treenaisi.

Miten aivotreeni sitten eroaa tavanomaisemmasta aivojen käytöstä? Tähän kysymykseen on vähintään yhtä hankala vastata kuin siihen, mikä on fyysistä treeniä ja mikä "vain" kuntoilua tai hyötyliikuntaa.  

Yleensä treenaamisella tarkoitetaan tavoitteellista harjoittelua. Toistot muokkaavat aivoja. Kun harjoittelee tiettyä konkreettista taitoa, vaikkapa kitaran soittamista, tehostuu kyseisestä taidosta vastaavien, esimerkiksi silmän ja käden yhteispeliä ohjaavien hermoverkkojen toiminta. Toisaalta jotkin soittamisen aktivoimista hermoverkoista voivat osallistua myös toisenlaisiin tehtäviin (vaikkapa äänien erotteluun taustamelusta), jolloin harjoittelun vaikutus voi näkyä myös niissä. Lisäksi pitkäjänteinen harjoittelu voi kehittää myös yleisempiä taitoja, kuten keskittymiskykyä ja sinnikkyyttä, mitkä taas voivat poikia kauaskantoisia hyötyjä kaikessa oppimisessa ja jopa ihmissuhteissa.

Usein aivotreenin hyödyllisyyttä punnitaan juuri vaikutuksen yleistymisenä. Siis sillä, oppiiko aivojaan käyttämään tarkoituksenmukaisemmin muulloinkin kuin treenatessa ja muissakin kuin harjoitellussa tehtävässä.

Usein realistinen tavoite aivotreenille on saada työkaluja, kuten muisti- tai rentoutumistekniikoita ja loogisen tai luovan ajattelun taitoja, joita voi hyödyntää erilaisissa vastaan tulevissa tilanteissa (näistä lisää Personal Brainer -kirjassa). Tällöin monenlaista "aivojen käytön harjoittelua" voidaan pitää aivotreeninä. 

Seula tihentyy, mikäli vaaditaan, että aivotreeni vahvistaa itse kognitiivisia kykyjä  – joskus ominaisuuksinakin pitämiämme itsesäätelyn ja tiedonkäsittelyn taitoja.    

Pääsääntöisesti oppiminen rajautuu juuri siihen, mitä harjoittelee. Mikäli toistamme spesifiä ja riittävän yksinkertaista tehtävää, oppiminen voi olla hyvinkin nopeaa. Harjaannumme nopeasti esimerkiksi havaitsemaan yhä huonommin erottuvan kuvion taustasta – mutta mikäli kuviota käännetään, aiempi harjoittelu ei autakaan. Myös logiikka, jolla jokin ongelmatyyppi ratkeaa, on helppo omaksua. Jippojakin olemme mestareita kehittämään suoriutuaksemme tietystä tehtävästä. Ihminen oppii muistamaan esimerkiksi sadan numeron jonoja suhteellisen helposti ryhmittelemällä numeroita. Sama ei kuitenkaan onnistu, mikäli saakin yllättäen sadan kirjaimen listan opeteltavaksi.

Tällaiset spesifit tehtävät eivät siis tee meistä yleisesti parempia havaitsijoita, päättelijöitä tai muistajia. Vaikka täsmätreeni voi olla tehokasta, se sopii vain juuri siihen tarkoitukseen, johon se on suunniteltu. Jos treenin halutaan poikivan hyötyä myös uusissa tilanteissa, sen täytyy kohdistua riittävän korkealle tiedonkäsittelyn tasolle. Aivojen täytyy joutua yleistämään yksittäisistä tilanteista. Oppia oppimaan.

Kokonaisvaltaisempaa treeniä tarjoavat vaativammat ja monitahoisemmat lajit, jotka edellyttävät tarkkaavaisuuden venyttämistä useaan yhtäaikaiseen toimintoon – kuten soittimen soiton opettelu (ja esimerkiksi toimintapelit, joista lisää seuraavassa postauksessa). 

Mikä on tehokasta treeniä riippuu siis siitä, mitä treeniltä haluaa. Hauiksen pumppaaminen ei ole tehokasta, jos tavoitteena on tulla paremmaksi maalintekijäksi tai kehittää hapenottokykyä. Sama pätee aivourheilussa.