Aivot narikassa

14.05.2016 22:381 vuosi sitten

Aivot narikassa

Poikkeuksellisen rankka työpäivä takana. Olet tsempannut koko päivän pitääksesi ajatukset kasassa. Tulet kotiin, vaihdat mukavampaa päälle, heität aivot narikkaan ja vajoat sohvaan.

Tiukan keskittymisen vastapainoksi haluat tuulettaa ajatuksiasi tai päästää ne harhailemaan. Aivosi eivät kuitenkaan vajoa joutilaisuuteen. Kun olet hajamielinen ulkomaailmalle, olet oikeastaan keskittynyt sisäiseen maailmaasi. Tällöin aivoissasi hallitsee niin kutsuttu lepoverkosto, joka levittäytyy laajalle erityisesti oikeassa aivopuoliskossa. Se väistyy, jos jokin tehtävä tai ärsyke, kuten ulko-oven kolahdus, kaappaa huomiosi ulkomaailmaan.

Yksi aivojesi lennonjohdon tärkeimmistä tehtävistä on tunnistaa, milloin ajatukset voi päästää harhailemaan päämäärättömästi ja milloin on syytä fokusoida käsillä olevaan. Liikennevaloihin pysähtyessäsi saatat upota sisäiseen maailmaasi, mutta valon vaihtuessa vihreäksi tarkkavaisuutta täytyy riittää myös siihen, mitä ympärillä tapahtuu.

Aina autopilottia ei ole ihan helppoa kytkeä pois päältä, sillä ajatusten harhailun lepoverkosto on aivojen ”oletustila”. Se kytkeytyy päälle aina, kun ympäristö on riittävän tuttu, turvallinen, ennakoitava tai tylsä. Mielemme vaeltaa jossain muualla kuin nykyhetkessä arviolta puolet valveillaoloajastamme.

Monissa tutuissakin tilanteissa olisi kuitenkin syytä olla skarppina. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi lähes puoleen liikenneonnettomuuksista on syynä ajatusten harhailusta johtuva tarkkaamattomuus. Keskittyminen on ensisijaisen tärkeää myös silloin, kun yrität oppia uutta tai ratkaiset järjestelmällisesti tiettyä ongelmaa. Silloin huomio täytyy pitää olennaisessa, jotta se pystyy työmuistin työpöydällä ja analyyttinen ajattelu onnistuu.

Tiukka fokusoituminen tehtävään ei kuitenkaan edistä inspiraatiota ja ideoiden ”pullauttelua”, vaan siihen tarvitaan ajatusten harharetkiä. Kun mielesi vaeltaa,  pääset rauhassa pohtimaan vaikuttimiasi, penkomaan muistojasi, yhdistelemään asioita sekä ennakoimaan ja visioimaan erilaisia vaihtoehtoja. Tietyssä mielessä luovuus on ahtaasti rajatun keskittymisen vastakohta. Siksi sen voi houkutella esiin höllentämällä ohjaksia.

Parhaimmillaan rentoudut, pääset lennokkaalle mielikuvitusmatkalle tai kypsyttelet  kuningasideaa. Aina kyse ei kuitenkaan ole unelmiin uppoutumisesta, vaan tulevien valintojen murehtimisesta ja menneiden vatvomisesta. Yksi aivojen lepoverkoston tärkeimmistä tehtävistä on nimittäin auttaa varautumaan tuleviin uhkiin. Yhä monimutkaistuvassa maailmassamme vaihtoehtoja on rajattomasti, joten katastrofiajatteluun on helppo jumiutua. Se taas on omiaan lietsomaan ahdistusta.

Kolikolla on siis kaksi puolta. Ajatusten päämäärätön vaeltelu on paitsi haaveiden ja luovuuden myös stressin lähde. Silloin kun ajatusten harharetket tuntuvat vievän vain murehtimisen karikoille, tarkkaavaisuus kannattaa yrittää pitää siinä, mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu, ja päästää mieli vaeltamaan jonain suotuisampana hetkenä. Ajatuksia voi opetella myös ohjaamaan pois karikoilta sen sijaan, että jäisi jumiin vatvomisen kierteeseen. Mielikuvitus on parhaimmillaan rajaton voimavara, mutta toisinaan se vaatii hieman suitsimista.